Dolce Far Niente

Otsikon italialainen sanonta kuvailee aika hyvin fiilistäni joku aika sitten. Sehän tarkoittaa suloista joutilaisuutta tai tekemättömyyttä. En tuosta suloisuudesta tiedä, mutta kovin joutilas ainakin olin. Ja samalla luin salapoliisiromaaneja italialaisittain. Donna Leonin kirjoittama sarja Guido Brunetti nimisen poliisin työskentelystä Venetsiassa oli osuva valinta. Olen tätä ennen lukenut vain yhden Leonin romaanin joskus kauan sitten, mutta katsonut useampia Yle Areenassa olleita jaksoja sarjasta Guido Brunettin tutkimuksia.

Tapahtumapaikkana on Venetsia. Brunetti työskentelee poliisina ja päätyy ratkaisemaan yleensä murhia. Useimmiten rikoksia ensin vähätellään tai todetaan jo ratkaistuiksi. Silloin astuu kehiin Brunetti omine ajatuksineen, joita hän vaimonsa Paolan kanssa on jalostanut.

Kyseinen sarja on vähän erilaista salapoliisikirjallisuutta, kuin mihin vannoutuneena Agatha Christie -fanina olen tottunut. Rikoksen selvittäminen ei ole ainoa juttu mitä kirjassa on. Ihana italialainen elämänmeno tulee kirjaa lukiessa tutuksi, kuten myös italialainen ruokakulttuuri. Niin kotona kuin ravintolassa syötyjä annoksia kuvaillaan tarkasti ja Brunetilla onkin vahva mielipide mm. monen annoksen oikeaoppiseen valmistustapaan. Lounashetket sitruunaisine merilohi-artisokkapaistoksineen ja ricottaisine munakoisopastoineen saivat veden kielelle ja vatsan kurnimaan. Muutenkin kirjoissa kerrotaan paljon italialaisesta lifestylestä. Tämä seikka on ainakin itselleni se juttu, miksi koukutuin näihin kirjoihin.

Kirjat myös arvostelevat hyvin voimakkain sanakääntein byrokratiaa. Erityisesti Brunettin ja hänen vaimonsa välillä käydyt keskustelut ovat usein täynnä voimakkaita mielenilmauksia politiikan ja maailmanmenon suhteen.

Romaanien kieli oli hauskaa. Siinä vilahti siellä sun täällä italiankielisiä sanoja. Kännykästä käytettiin nimitystä telefonino ja baarissa juotiin proseccoa.Vaikka kirjailijatar onkin yhdysvaltalainen, niin pitkä oleilu Venetsiassa on varmasti tuonut kokemusta, jota tarvitaan tämänlaatuisen kirjan kirjoittamiseen.

–Giuseppe Verdi

Sinänsä Leonin romaanit eivät ole mitään kirjallisuuden ylistyshuutoa, mutta ne ovat oikein toimivia stressinpoistajia ja hyvin viihdyttävää lukemista. Pakko kuitenkin sanoa, että näitä lukiessa matkakuume nousi hälyttävän korkealle ja äkkilähtöjä kaupittelevat sivustot harvinaisen tutuiksi 😉

Tekstin lähetti Lotta blogista The Globetrotter’s Stories.

 

Vaihda kieltä!

Vaikka englanninkielellä lukeminen ei sujuisikaan aivan luontevasti on kesällä onneksi enemmän aikaa tavata hankalampiakin sanoja. Joskus voi koettaa lukea vaikka sitä omaa lempparikäännöskirjaa alkuperäisellä kielellä, saatat yllättyä miten tarina voi herätä uudella tavalla eloon!

Alla on esitelty joitakin uutuushyllystä löytyviä kirjoja. Pääset varaamaan ne klikkaamalla kirjan nimeä.

John Green – Paper towns

Tähtiin kirjoitetun virheen ja Kaikki viimeiset sanat- kirjoittajan John Greenin teos Paper towns ilmestyi jo vuonna 2008, mutta vasta Tähtiin kirjoitetun virheen suosion myötä sai tämäkin kirja lukijoiden ja elokuvien tekijöiden huomion. Olit kirjailijan teoksista mitä mieltä tahansa, ainakin ne herättävät keskustelua! Paper towns- elokuva tulee ensi-iltaan 24.7., joten vielä on hyvää aikaa lukea kirja joko englanniksi tai suomeksi. Paper towns on suomennettu nimellä Arvoitus nimeltä Margo.

Liz Kessler – Read me like a book

Ashin elämässä kuohuu – vanhemmat ovat eronpartaalla ja välit parhaan ystävän kanssa rakoilevat.  Ashilla on kuitenkin tekniikka, jolla työntää ongelmat mielestään – jos ongelmista ei puhu, on kuin ne eivät olisi tottakaan. Onneksi Ash on rakastunut ja se saa ajatukset sopivasti muualle. Ongelma vain on siinä, että poikaystävänsä sijaan hänellä on tunteita uuteen kirjallisuuden opettajaansa – joka sattuu olemaan nainen.

Mielenkiintoinen tieto, mikä ei tullut mieleenkään kirjaa lukiessa on se, että Kessler kirjoitti tarinan jo 15 vuotta sitten. Silloin kustantamot eivät huolineet sitä aiheensa takia. 15 vuotta myöhemmin ilmapiiri on muuttunut ja kirja pääsi painoon. Huhhuh! Harmi, että kirjan ilmestyminen kesti näin kauan, mutta hyvä, että se vihdoin löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista world wide.

Kerrottakoon vielä, että goodreads.comissa kirja on saanut 84 arvostelun jälkeen 3.89 pistettä VIIDESTÄ. Eli melkein neljä. Eli todella hyvät pisteet!

Kathy ja Brendan Reich: Terminal

Oletko seurannut television Bones-sarjaa missä antropologi Temperance Brennan ratkoo rikoksen toisensa perään ”luita katsomalla”? Kathy Reichsin ja Brendan Reichsin maailmalla ylistetty Virals-sarja esittelee Temperancen sukulaispojan Tonyn, joka liikkuu Temperancen jalanjäljillä. Sarjassa on julkaistu viisi osaa, jotka ovat ainakin toistaiseksi suomentamatta. Terminal-kirja päättää sarjan.

The Cruel Sea: collected comic strips from the pages of Doctor Who magazine

Dr Who. Enough said. Ei vaiteskaan, totuuden nimissä kuulun niihin, jotka eivät ole koskaan katsoneet yhtään Doctor Who jaksoa tai lukeneet miehestä kertovia kirjoja. En oikeastaan tiedä miksi, ei vain ole osunut eteeni. No nyt olisi yksi uutuus sarjakuva, jonka avulla tutustua Doctor Who:n. Doctor Whoon paremmin tuntevat voisivat kommentoida onko tämä opus hyvä vai erittäin huono tapa tutustua sankariin?

Ps. Varsinkin aikuisten sarjakuvaosastolla on herkullisia englannin kielisiä sarjakuvia, joiden pohjalta on tehty monia suosittuja televisio- tai elokuvasarjoja.

Hello, I love you

Kesä on kukkien ja mehiläisten, läpättävien sydänten, kuumien tunteiden, romanssien aikaa. Eräs rakkaustarina sai kipinänsä juhannuksena…

Lukioikäiset Luukas ja Emmi ovat viettämässä perheineen juhannusta maalla. Mukana juhlinnassa on myös ranskalainen Daniel, johon Emmi ihastuu heti. Daniel näyttää kuitenkin iskeneen silmänsä Luukakseen, ja Luukaskin ihastuu Danieliin. Kimurantti tilanne ajaa parhaat kaverukset, Emmin ja Luukaksen, välirikkoon.

Tilanne kiristää myös kahdestaan asuvien Luukaksen ja hänen isänsä välejä, koska isä ei hyväksy poikansa seksuaalista suuntautumista.

Tarina on lyhyt ja tiivis kuvaus ensirakkaudesta. Kirjan ahmaisee hetkessä kannesta kanteen. Kirjailija Hellevi Salminen eläytyy hienosti seksuaalisuuttaan hakevan nuoren miehen osaan.

Tarkista saatavuus Lastukirjastosta!

Matkalla nörttiyden ytimeen

Julie Halpern – Matkalla nörttiyden ytimeen

Julie Halpernin kirjan päähenkilö on high schoolissa opiskeleva Jessie, joka on koulua rakastava matikkanero. Jessie on myös vähän nörtti, mutta hänen parhaat ystävänsä Bizza ja Char tasapainottavat hänen omituisuuttaan.

Jessie on lahjakas ompelija, joten kun uuden lukuvuoden alettua Bizza ja Char muuttuvat punkkareiksi, hän lähentyy uusien ihmisten kanssa, jotka ovat todellakin stereotyyppisiä nörttejä: Hyviä numeroja koulussa, omalaatuiset ulkonäöt, Dungeons & Dragons nimisen pelin pelaamisen faneja sekä larppausta. Pakkaa sotkee kuitenkin Jessien isoveljen kaveri Van, joka mutkistaa Jessien, Bizzan ja Charin välejä, sekä uusien nörttiystävien äkillinen tarve saada uudet rooliasut vuoden mahtavimpaan larppaustapahtumaan, Fudwallaan. Tapahtumien jälkeen Jessie tajuaakin, että heittäytymällä uusiin asioihin voi saada jotain hienoa aikaan ja vaikka jotain ikävää tapahtuukin, se ei pilaa koko maailmaa.

Kirjan vinkkasi Pinja

Varaa kirja tästä!

Holly Smale – Geek girl

Harriet on nörtti – ainakin niin joku on kirjoittanut hänen kynäpenaaliinsa ja tarkistettuaan sanan tarkan merkityksen sanakirjasta Harriet ei voi väittää vastaan. Nalle Puh-paidoissa viihtyvän nörttitytön mielessä ei kuuna päivänä ole käynyt ura muodin parissa saati mallin hommat, mutta erinäisten sattumien ja erehdysten kautta Harriet nappaa parhaan ystävänsä unelmaduunin tämän nenän edestä. Tarinaan liittyvät myös söpö mallipoika sekä ikävä stalkkari Toby. Kuoriutuuko rumasta ankanpoikasesta joutsen ja kestääkö Harrietin ja tämän parhaan ystävän välit yllätysuran? Geek Girlissä on jotain samaa kuin Himoshoppaaja kirjoissa, Harrietin tahattomat kohellukset ja tempaukset saavat lukijan nauramaan ääneen. Tarina perustuu lisäksi löyhästi kirjailija Holly Smalen omiin kokemuksiin, mikä tekee kirjasta vielä hivenen kiinnostavamman.

Kirjan vinkkasi Jenna

Varaa kirja tästä!

Aleksi Delikouras: Nörtti 3 – Game over

DragonSlayer666 aloittaa peruskoulun viimeisen luokan. Numeroita pitäisi nostaa, jotta tie lähilukioon aukeaisi. Pulssia nostattaa myös ihastus Fetasalaattiin, jolla on maailman upein hymy ja lumoavimmat silmät. Alle kouluikäisenä lyöty veto Hege91:n kanssa on myös nostettu uudelleen pöydälle: kumpi pelaa ensimmäisenä koko Super Mario Landin läpi Game Boy:lla. Paineet on kovat!

Vaikka Nörtti-sarjan kolmas osa on nimetty Game over, ei peli vielä kuitenkaan ole ohi, vaan jatkoa on vielä luvassa ainakin yhden kirjan verran.

DragonSlayer666 on tuttu Youtuben Nörtti-videoista.

Kirjan vinkkasi Katja

Varaa kirja tästä!

Tutustu lisäksi myös vaikkapa näihin:

Rillit huurussa- TV-sarja

Glee – The concert movie

Iqura Sugimoto: Summer wars- manga

Pientä purtavaa

Pientä purtavaa on Reija Kaskiahon näkemys nuoren naisen vääristyneestä minäkuvasta, ulkonäköpaineista ja syömishäiriöistä.

Tämä vähän syvällisempi nuorten kirja pistää ajattelemaan, että onko syömishäiriöstä kärsivä yksin, voiko hän löytää rakkauden ja voisiko hän parantua niin, että hänkin näkisi itsensä kauniina. 17- vuotias Tuuli näkee maailman läskiä pursuavana ja ällöttävänä paikkana. Bulimia tuleekin hyvin vahvasti esille Tuulin jokapäiväisessä käyttäytymisessä, mutta kukaan hänen lähipiiristään ei oikeastaan tiedä koko asiasta. Tuulin tavattua taidemaalariksi haluavan Mison, hän harkitsee, että onko Tuulillakin mahdollisuus nähdä itsensä kauniina. Vaikka kirja ei ole järisyttävä lukukokemus, se oli silti hyvä lukea, koska sen avulla voi mahdollisesti yrittää ymmärtää syömishäiriöstä kärsivää hieman paremmin.

Varaa kirja täältä

-Pinja

Voiko peilikuvaansa muuttaa?

Kirjastoon saadaan aina säännöllisin väliajoin viikoksi TET-jaksolaisia. Seuraavan vinkin lukuviikolle aika rankasta aiheesta onkin kirjoittanut kahdeksasluokkalainen Marica:

112 vihaan itseäni on Linnea Parkkosen kirjoittama nuorten romaani syömishäiriöstä ja nuorten kohtaamista sosiaalisista ongelmista.

15-vuotiaan Lillin elämä ei ole mitenkään hohdokasta, ulkonäköpaineet painavat mielessä eikä pelikuva tunnu miellyttävän millään. Isän alkoholismin piilotteleminen luo ylimääräisen stressin ja hautaa pelkoa mielen perukoille. Arvosanojakin pitäisi kohottaa lukiota varten, mutta siihen tarvittavaa motivaatiota on vaikea löytää.

Lilli katsoo kadehtivasti ylöspäin luokkansa muita tyttöjä, varsinkin pitkää hoikkaa ja fiksua Daniellaa joka tuntuu onnistuvan kaikessa paremmin. Lopulta Lilli päättää, ettei alennu enää kakkoseksi, vaan muuttuu kauniiksi ja laihaksi.. Syömisen välttely tekee tiukkaa, ja kätkee Lillin valheiden verhon taakse. Lilli ei itse ymmärrä ongelmaansa, yrittää vain päästä ylimääräisestä eroon. Sisko on tässä välissä jo huomannut, ja alkaa patistaa Lilliä syömään. Lilli ahdistuu näistä vaatimuksista, ei hän halua muuttua takaisin lihavaksi Löllöksi. Juostessaan koulun coopperia, hän vetää itsensä äärirajoille ja pyörtyy kentälle. Tämän johdosta, hän pääsee lastensairaalan syömishäiriö klinikalle. Toipumisessa menee kauan ja vaikka Lilli kuinka haluaisi, hän ei pääse anoreksiasta koskaan täysin eroon.

Kirjassa sulaudutaan hyvin anorektisen teinin elämään. Äärimmäistä anoreksiaa kuvaavassa kirjassa keskitytään paljon Lillin elämään. Kirjassa tuodaan esiin myös hyvin anorektisen lähiomaisten tunteita, ja kuinka syömishäiriö koskee koko perhettä. Kirjassa saatetaan kuvata syömishäiriötä melko raa’asti, ja se on hyvin keskeinen osa koko kirjaa. Ihan nuorimmille lukijoille kirja ei välttämättä ole sopiva, mutta nuorille se on varsin opettavainen ja kiinnostava tarina.