Dolce Far Niente

Otsikon italialainen sanonta kuvailee aika hyvin fiilistäni joku aika sitten. Sehän tarkoittaa suloista joutilaisuutta tai tekemättömyyttä. En tuosta suloisuudesta tiedä, mutta kovin joutilas ainakin olin. Ja samalla luin salapoliisiromaaneja italialaisittain. Donna Leonin kirjoittama sarja Guido Brunetti nimisen poliisin työskentelystä Venetsiassa oli osuva valinta. Olen tätä ennen lukenut vain yhden Leonin romaanin joskus kauan sitten, mutta katsonut useampia Yle Areenassa olleita jaksoja sarjasta Guido Brunettin tutkimuksia.

Tapahtumapaikkana on Venetsia. Brunetti työskentelee poliisina ja päätyy ratkaisemaan yleensä murhia. Useimmiten rikoksia ensin vähätellään tai todetaan jo ratkaistuiksi. Silloin astuu kehiin Brunetti omine ajatuksineen, joita hän vaimonsa Paolan kanssa on jalostanut.

Kyseinen sarja on vähän erilaista salapoliisikirjallisuutta, kuin mihin vannoutuneena Agatha Christie -fanina olen tottunut. Rikoksen selvittäminen ei ole ainoa juttu mitä kirjassa on. Ihana italialainen elämänmeno tulee kirjaa lukiessa tutuksi, kuten myös italialainen ruokakulttuuri. Niin kotona kuin ravintolassa syötyjä annoksia kuvaillaan tarkasti ja Brunetilla onkin vahva mielipide mm. monen annoksen oikeaoppiseen valmistustapaan. Lounashetket sitruunaisine merilohi-artisokkapaistoksineen ja ricottaisine munakoisopastoineen saivat veden kielelle ja vatsan kurnimaan. Muutenkin kirjoissa kerrotaan paljon italialaisesta lifestylestä. Tämä seikka on ainakin itselleni se juttu, miksi koukutuin näihin kirjoihin.

Kirjat myös arvostelevat hyvin voimakkain sanakääntein byrokratiaa. Erityisesti Brunettin ja hänen vaimonsa välillä käydyt keskustelut ovat usein täynnä voimakkaita mielenilmauksia politiikan ja maailmanmenon suhteen.

Romaanien kieli oli hauskaa. Siinä vilahti siellä sun täällä italiankielisiä sanoja. Kännykästä käytettiin nimitystä telefonino ja baarissa juotiin proseccoa.Vaikka kirjailijatar onkin yhdysvaltalainen, niin pitkä oleilu Venetsiassa on varmasti tuonut kokemusta, jota tarvitaan tämänlaatuisen kirjan kirjoittamiseen.

italy

–Giuseppe Verdi

Sinänsä Leonin romaanit eivät ole mitään kirjallisuuden ylistyshuutoa, mutta ne ovat oikein toimivia stressinpoistajia ja hyvin viihdyttävää lukemista. Pakko kuitenkin sanoa, että näitä lukiessa matkakuume nousi hälyttävän korkealle ja äkkilähtöjä kaupittelevat sivustot harvinaisen tutuiksi 😉

Tekstin lähetti Lotta blogista The Globetrotter’s Stories.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s